Kevätaurinkoa risukasaan...

Näin se kevät selkeästi alkaa tehdä tuloaan jos ilahduttavaa auringonpaisteen määrää seuraa. Mutta edelleen on kylmä ja lunta ja jäätä tiellä ja sepelihiekkaa ja kaikkea sitä mikä on tehny tästä talvesta jotenkin niin sietämättömän pitkän. Meiksi on ollut viimeiset päivät (varsinkin viime vk-lopun) aika syvissä vesissä. Mainitsemani akillesjänne vaiva ei ole hellittänyt ja itseasiassa mielestäni yhtään edes parantunut viimeisen kahden viikon aikana. Se tuntuu jotenkin kauhean turhauttavalta. Kaksi viikkoa lepoa juoksusta ja akillesjänne aivan samassa tilassa, kuin alussakin. Joskus tuntuu, että omat jalat on tehty lasista. Onhan mulla tosiaan tätä massaa vielä vajaa sata kiloa, joten tietysti se rasittaa enemmin kuin jollain heinäsirkalla. Silti jotenkin tuntuu kauhean epäreilulta, kun tämä nyt ei ole eka kerta kun tälläistä sattuu tässä vuoden sisään. Helsinki City Run häämöttää jo horisontissa ja nyt pitäisi niitä kovia kilometrejä saada alle, mutta Silton poika se vaan lepuuttaa jotain "jonninjoutavaa" tulehtunutta lihasta :/ Olen päättänyt hieman painoa pudottaa jos se vaikka ennaltaehkäisisi näiden juoksuvammojen syntymisiä.

Turhautumiseltani olen harkinnut juoksulenkkien tekemistä koska jänne ei tosissaan vaivaa niin paljon kuhan se lämpiää kilsan parin aikana. Järjen on pitänyt mukana kaksi asiaa. Toinen on se, että käsittääkseni akillesjänne kun oikeasti menee heikkoon happeen se tarkoittaa piiiiitkää taukoa juoksusta ja se ei kyllä houkuttele.

Toinen on mun uusi lempitreeni rullaillu. Ja tämä on se auringonpaisteen luoja risukasaan. Nyt kun rullaustekniikka alkaa olemaan hallussa ja sain vielä nopeus/kadenssimittariin, että nopeudet tulivat ilmi, homma muuttui astetta hauskemmaksi. Maanantaina vetäisin 30min rullailun, jossa keskinopeus oli reilu 46 km/h, huippunopeus reilu 60km/h :P. Hassua, että tavallaan vauhdin tuntu on hurja vaikka paikallaan siinä pysyy. Vielä kun saisi maantielle käännettyä tuota vauhtia edes sen +30km/h keskinopeuden niin olisin tyytyväinen. Tota rullausvauhtia en kyllä ikinä saa ulkona ellen aja tarpeeksi korkealta jyrkänteeltä alas ;)

Tänään oli sitten viikon haasteen vuoro. Tarkoitus oli vetäistä 100km rullilla, mikä tuntui hurjalta haasteelta mulle. Lähdin toteuttamaan haastetta 15min. sykleissä. Aina 15min. välein pysäytin vauhdin ja otin urheilujuomasta ja vedestä huikkaa ja silloin tällöin banaanin. En pystynyt vauhdissa ottamaan huikkaa sillä pyörä olisi lähtenyt alta siinä vaiheessa. Rullailu vaatii siis keskittymistä! Koko setin aikana pyörä "lipsahti" rullilta vain kolme kertaa, mikä oli mun mielestä ihan hyvä saavutus sillä loppuvaiheessa olin kyllä aika puhki. Tarkoitus oli pitää n. 40km/h keskinopeus, mutta eihän sitä malttanut hissutella. Ensimmäiset 15min vedin n. 36km/h keskivauhtia, mutta loput meni yli neljää kymppiä. Lopussa alkoi kyllä äijä olemaan aika puhki. Oli euforinen kaikkensa antanut olo kun päämäärään oli saavuttu ja lysähdin olohuoneen lattialle tasaamaan hengityksen. Luojan kiitos näille rullille, pelastitte mut mun masennuksen syövereistä!

Huomenna on jännä päivä, kun lähdetään Mintun kanssa roadtripille Porvooseen. Siellä olisi tarkoitus saada vihdoin ja viimein pyöräilykengät itselleni sekä tehdä nk. BodyGeometryFit -mittaus -> http://www.porvoonpyorakeskus.fi/body-geometry-fit Kirjoittelen mittauksesta kiinnostuneille blogiin.