Univajeita ja pyöräunelmia

Viikko pulkassa ja pulkkaan kertyi sopivanlaisesti kaikenlaista harjoitetta. Torstaina jo tuntui, että viime ja tän viikon treenit alkavat jo vähän saamaan miehen heikkoon happeen, mutta iso syy siihen johtuu näistä pirun aamuvuoroviikoista duunissa. Tälläiselle yökukkujalle on jotenkin mahdoton ajatus mennä nukkumaan ennen kymmentä, mikä olisi tietysti järkevästi tehty, kun töissä pitää olla aamukuudelta ja kun sinne vielä olisi tarkoitus fillaroida niin herätyskin pitää olla sitä aikaisempi. Eli vaikka treenejä toki on parille viikolle tullut roimasti, niin kyllä tämän viikon univelkojenkin syytä oli tämä väsymystila.

Pyörämietteitä.

Tiistain starttasin perussetillä kuntopyörän selässä. Tässä statistiikkaa:

Voin sanoa, että jonkinmoinen pyöräkiima/hulluus on viime viikkoina iskenyt mieheen. Siinä vaiheessa kun tämmöinen olotila saa aikuisen miehen valtaansa järkevä ja varsinkin kärsivällinen ajattelumalli huutaa poissaolollaan. Mulla on ollut tässä kuukauden päivät toinen duuni, josta olen yrittänyt saada rahoja kasaan maantiepyörää varten ja nyt kun on jonkinmoinen menestys ollut säästämisen kanssa on kaikenlaisten nettiselailujen suhteen vaikeaa olla innostumatta, jokaisesta vähänkään oikealta tuntuvasta fillarista, joka tulee vastaan. Nyt pitää ottaa huomioon, että nykyinen fillari, niin uskollisesti kuin on palvellutkin mun kaikki kesän lenkit ja työmatkafillaroinnit, ei ole kyllä maantiepyörää nähnytkään ja mulla ei itseasiassa ikinä sellaista ole ollutkaan. Tässä vaiheessa on hyvä, että omistaa ystäviä, jotka ovat hieman maltillisempia ja kokeneempia, niin ei syöksytä perse edellä puuhun, vaikka silläkin perille varmaan päästäisiin. Mutta kun kyseessä on isosta hankinnasta mulle toivoisi, että saisi pyörän, joka on paras mahdollinen käytettyyn rahamäärään nähden. Tällä hetkellä siis metsästetään erinäisistä paikoista käytettyä hyvää triathlon/maantiepyörää tälläiselle 195cm toivottavasti ensi kesänä tosissaan harrastavalle triathlonkokelaalle. Mulla on jotain verkkoja vetämässä, mutta ei varmasti haittaa jos jollain on vinkkejä antaa.

Pyöräilystä vielä sen verran, että sain tällä viikolla tietää täällä kaakonkulmalla toimivasta Rantapyörä yhdistyksestä, jolla tuntuu olevan paljonkin aktiviteetteja. Suosittelen tutustumaan toimintaan ja mahdollisesti vaikka liittymään jäseneksi. Keväällä - kesällä - syksyllä on muutaman kerran viikossa yhteisajeluita ja vauhtiakin tuntuu olevan sen verran, että itseäni jo valmiiksi hirvittää.

Mulle on urheilu ollu aina vähän yksinäistä, omissa ajatuksissa olemista, joten mielenkiinnolla otan vastaan tämänkaltaiset ryhmätoiminnot. Runkeeper on toinen yhteisöllisyyden muoto, josta on ollut jopa selkeästi hyötyä tsemppihengen muodossa ja samalla lisännyt mukavasti mielekkyyttä, kun voi kaikenlaisia tilastoja lisäillä suorituksiin ja on jonkinmoinen päiväkirja kaikesta liikunnallisesta mitä on suorittanut. Tsekkailin tällä viikolla mun viikottaisia tuntimääriä ja kilometrimääriä ja aika pitkälti jossain 3-5tunnin tietämillä mun viikkotuntimäärät ovat heiluneet (tietysti siihen vielä nää työmatkafillaroinnit n. 40min. päivä).

Juoksuista

Tuollainen myllytys tuli tehtyä keskiviikkona. Harvat tunteet voittavat fiiliksen, kun painat lähemmäs 5:00 min/km vauhtia yli kymmenen kilometrin lenkkiä ja musiikki nostattaa endorfiinitasoja entuudestaan. Itsellä tuossa kymmenen kilometrin kohdalla tälläinen hetki sattui. Pohkeissa kävi vähän painamaan lenkin loppupuolella, mutta ei mitään hälyttävää, niinkuin ei pohkeissa muutenkaan ole ollut, kun olin tuosta puolmaratonista toipunut. Ehkä osaltaan voi malttamattomuuden piikkiin pistää tota mun pohjevoivottelua? Ei kai kellään kuka tuon kaltaisia pitkiä lenkkejä juoksee suht vihreänä voi olettaa, että jalat on iskukunnossa heti saman viikon sisään tai ehkä edes seuraavalla viikolla.

Vetäsin tänään viikon toisen lenkin intervallipohjalla. Aikamoista ravia tuli vedettyä nuo nopeat osuudet ja kun nuo olivat niin lyhyitä spurtteja niin ei välttämättä mitään kaikkein fiksuinta liikuntamuotoa tällläiselle pitkänmatkan harrastajalle, mutta kun se on niin kivaa!

Uinnit

Ja uinnit menivät tällä viikolla vähän niin ja näin. Ensimmäinen uinti oli tiistaina ja seuraava torstaina. Tiistaina uinnissa tuntui, että kaikki voimat ovat ihan kadoksissa. Tietysti univelkaa oli ja treenit alkoivat jo painamaan, mutta hyvinkin kaikkensa antanut olo oli sen jälkeen. Torstain lenkissä taas oli vähän päinvastainen fiilis, ennen lenkkiä olin kuin hautaan valmis ja lenkin jälkeen uudelleensyntynyt.

Torstain jälkeen päätinkin sitten pitää pari ansaittua vapaapäivää kaiken tuon huhkimisen jälkeen. Vapaapäivät meni lapsien kanssa ja pyykkivuorta selvittäessä. Ei ole parempaa tapaa nollata pääkoppaa ja koko kehoa kuin lapsien kanssa oleilu. Ollaan innostuttu lapsien kanssa tekemään smoothieita ja niitä tulikin monta settiä ja sämpylöitäkin leivottiin.

Nollauksen jälkeen onkin jo hurja hinku ensi viikon treeneihin. Toivotaan, että ikäviltä yllätyksiltä säästytään ja ensi viikosta tulee tasapainoinen ja aktiivinen viikko niin mulle kun kaikille muillekin. Positiivista on, että duunissa on iltavuoro viikko ja voin aamuisin ruuhkattomassa uimahallissa suorittaa uintitreenit.

Tsemppiä kaikille! Hapet heikoille tällä viikolla!